Maaoikeuden 22.11.2004 antamassa tuomiossa (04/7867 Dnro M 03/7574 Espoo) lunastuskorvaus määrättiin ainoastaan itsenäisiksi erotettujen maarekisteritonttien ”raakamaista”, mutta niille maaherra Väinö Meltin luvalla N:o 8709. 21101/ F.603 /57.För.) rakennettu asuin- ja talousrakennus jätettiin lainvastaisesti korvaamatta.
Täten viralliset asiakirjat mitätöiden myös KKO salli maaoikeuden tehdä sairaaksi saatetusta rintamasotilas-veteraanista perheineen, lakien suojasta huolimatta, kodittoman. Saimme ainoastaan mitättömän valitusosoituksen korkeimpaan oikeuteen, Teidän oikeuteenne. Eikä taaskaan KTM (554/1995) 23 luvun 285 §:n
säätämästi: ”Haettaessa muutosta tässä laissa tarkoitettuun maanmittaustoimiston päätökseen on noudatettava, mitä hallintokäyttölaissa (586/1996) säädetään.”
Hallintokäyttölaki (26.7.1996/586) 2 luku 7 §: ”Valtioneuvoston alaisen (=maa- ja metsätalousministeriö) viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen.”
Maaoikeusasioiden vastuutuomarin OK 1 luvun 9 §:n mukaisesta rikoksesta ja hänen tilalleen asetetun käräjätuomarin lainrikkomuksista ( OK 1: 11 ja 12 §:t) sekä KML 81§, lunastuslain 603/1977 ja ihmisoikeussopimusloukkaukset ) sekä lunastustoimikunnan 2001-825378 toimitusinsinöörin ”Selitelmäänsä” tekemästä maaoikeuden tuomiolausekkeen väärennöksestä, rikoksista, joilla sittemmin Espoon käräjäoikeuden keskeyttämäksi määräämä häätömme sekä kotimme purku aikaansaatiin viranomaisia pettämällä, niistä KKO 29.09.2004 oli antanut päätöksen Diaarinro M2005/14: ”Valituslupaa ei myönnetä. Maaoikeuden tuomio jää siis pysyväksi.”
Tuomio todistaa KKO:n oikeusneuvosten sulkevan silmänsä maanmittauslaitoksen lainrikkomuksilta ja osoittaa heidät häpeällisen haluttomiksi tuomitsemaan NCC:n kaltaisia rakennusfirmoja, jotka keinottelevat asunnon ostajilla ja noudattamaan Suomen valtion ratifioimaa Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Te Pauliine Koskelo, olitte yhdessä ex-oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa valitsemassa epäpätevää Päivi Hirvelää ennakkosensuroimaan EIT:n ratkaistavaksi Suomesta lähetettyjä ihmisoikeusloukkauksia.
KKO:ssa asiamme ratkaisivat oikeusneuvokset Tulokas ja Mansikkamäki. Esittelijänä määräaikainen oikeussihteeri Leo Olkkonen. Oikeudenkäyntimaksu Matti Förstiltä, ym. (ym. = Eliina Försti) oli 100 €. Sen sijaan Uudenmaan maanmittaustoimisto – Asunto Oy Vasara-Salvan palkkaama edunhankkija – sai KKO:n päätöksen maksutta sekä sen myötä kymmenien miljoonien rahastusoikeuden NCC:n kortteliimme rakentamista neljästä kerrostalosta ja niiden yhtiövuokrista...
Korkein oikeutenne siunasi päätöksellään 09.03.2004 Diaarinro M2003/113 kotimme ryöstön, koska maaoikeuden päätös perustui taannehtivasti KML (554/1995) 62 §:än (5.3.1999/322) ja siihen tehtyyn muutokseen, jota sovellettiin Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) 22.12.1982 hyväksymään Tuomarila I asemakaavaan Espoon 40. kaupunginosan korttelissa 40333 sijatseviin Matti Förstin maarekisteritiloihin Mattila I RN:o 4:185 ja Mattila RN:o 4:187, joilla sijaitsivat omakotitaloni ja työ- sekä hemodialyysikonein varustettu hoitohuoneeni ynnä talousrakennukseni.
Asunto Oy Vasara-Salpa, joka oli 157,37 €:n osakepääomalla rekisteröity keinottelijakopla, joka ei ole rakentanut tai omistanut ainoatakaan kerrostaloa. Se hankkii yksinomaan kerrostalokohteita ja myy ne heti etuoikeutettuna gryndereille.
Espoon kaupunkimittausyksikön virkamiesten (Frösén & Räty) avustuksella ja piirtämällä rastin heiltä saamaansa lomakkeeseen As. Oy Vasara-Salpa pääsi seuraamaan kuinka Uudenmaan maanmittaustoimisto perusti lunastustoimikunnan, hankki sille lunastusluvan minun itsenäisiksi rekisteröityihin maarekisteritiloihini, sai häädetyksi meidät kodistamme aseistettujen poliisien avustuksella ja purattamaan arvokkaan hirsirakenteisen kotimme, ryöstämään hirsikehikön ja rakennustarpeemme, sekä rakennuttamaan rakennusten tilalle neljä (4) elementtikerrostaloa ̶ maksamatta meille euroakaan!
Lainrikkomukset ( perustuslaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) eivät huolestuttaneet ansiomahdollisuuden vastaanottanutta Uudenmaan maanmittaustoimiston maanmittausinsinööri Petri Lukinia ryhtymästä tehtävään 10.12.2002 ja kutsumaan toimitusinsinöörinä meidät ”maanmittaustoimituksen alkukokoukseen, joka hakemuksen mukaan koskee tilojen Mattila I RN:o 4:185 ja Mattila RN:o 4:187 lunastamista ja siirtämistä lunastajan ennestään omistamaan kiinteistöön Espoon kaupungin Suvelan kylässä ja Espoon keskuksen kaupunginosassa. Toimitusta on hakenut Asunto Oy Vasara-Salpa c/o NCC Finland Oy.”
Lisäksi kutsussa oli otsikolla ”Huomautuksia” maininta: ”Asianosaisen poissaolo ei estä toimituksen suorittamista.”
Tämän kutsun jatkokokouksessa toimitusinsinööri Petri Lukinin kokoonkutsuma ”lunastustoimikunta” 11.11.2003 myönsi ”rakennuspaikan osan lunastuslupana” molempien tilojeni maa-alojen lunastusluvan Asunto Oy Vasara-Salvalle, ainoalle kokouksessa läsnäolleelle, ja määräsi kohteen korvauksen pöytäkirjassaan yhteensä 145 000 €:ksi, josta tilan 4:185 osuus on 15 550 € ja tilan 4:187 osuus 129 450 € sekä antoi valitusosoituksen päätöksestä Vantaan käräjäoikeuden maaoikeuteen.
Vantaan käräjäoikeuden maaoikeudessa alusta asti asiaamme hoiti Tasavallan presidentti Tarja Halosen maaoikeusasioiden vastuutuomariksi nimittämä Marja-Leena Honkanen.
Honkanen oli ennen pakoaan antanut mm. seuraavat päätökset: 15.01.2003 päätös 03/396 Dnro 03/205; 21.01.2003 päätös 03/205; 11.02.2003 vastaus 03/205; 12.03.2003 päätös 03/1911 Dnro 03/205; 20.3.2003 tuomio 03/2100 Dnro 03/205, jossa ”toimitusinsinöörin antamaan ratkaisuun vaatimuksesta toimitukseen sikseen jättämisestä sillä perusteella, että asia on jo ratkaistu, voidaan hakea muutosta vasta haettaessa muutosta lopetettuun toimitukseen. Muutoksenhakijoiden vaatimus jätetään tältä osalta ennenaikaisena tutkimatta.”
Näistä tuomioista tehtyä viimeistä hylkäävää valitusta olivat 09.03. 2004 Diaarinro M2003/113 KKO:ssa ratkaisemassa oikeusneuvokset Vuori, Koskelo ja Könkkölä ja esittelijänä määräaikainen oikeussihteeri Jari Salila.
Maaoikeuden muutoksenhaun täydentämispyynnön 13.01.2004 (03/7574) jälkeen, jonka oli allekirjoittanut vielä Marja-Leena Honkanen yllättäen maaoikeuden 22.11.2004 pääistunnossa olikin käräjätuomari Helena Vihriälä antamassa tuomion 04/7867 Dnro M 03/7574 Espoo, jossa lunastuskorvaus määrättiin lunastustoimikunnan tavoin kiinteistönmuodostamislain 62 §:n mukaan ainoastaan kahdesta kotini pihamaasta, mutta niillä sijaitsevat koti-, työ-, lepo- ja talousrakennukset, puusto sekä omenapuut sekä irtain omaisuus jätettiin korvaamatta.
Päin vastoin. Lunastustoimikunnan toimitusmiehet päätivät vähentää rakennusoikeuden hinnasta rakennusten purkukustannuksina 5000 €, jotta lunastuskohdetta voitaisiin käyttää kerrostalorakentamiseen.
KKO:n päätös maaoikeuden tuomion pysyväksi jättäminen on törkeä oikeusmurha. Se apinoi lunastustoimikunnan TN 2001-825378 pöytäkirjaa, jossa toimitusinsinööri Petri Lukin palveli yksinomaan maksavaa asiakasta, Asunto Oy Vasara-Salpaa c/o NCC.
Lunastustoimikunnan pöytäkirja kohdisti vastoin lakeja ja asetuksia sekä KHO:n hyväksymiä asemakaavamääräyksiä pakkolunastushakemuksen Tuomarila I asemakaavan kortteliin 40333, jossa viiden eläkeläisen omakotitalot sijaitsivat, mutta joiden tonteille oli 1982 annettu lisää rakennusoikeutta AK III e=0.55 tehokuudella tonttikohtaisesti. Lisäksi niiden jokaisesta kerrosalasta sai vielä 6 % olla myymälä-, kerho- tai lastentarhatiloja.
Tämä Tuomarila I asemakaava oli asetettu RakA 154 § mukaisesti näytteille ensikerran 8.3.- 26.3.1976; toisen kerran RakA 39 § mukaisesti 16.6. - 11.7.1977 ja kolmannen kerran RakA39 § mukaisesti.22.1. - 5.2.1979, jolloin korttelin 40333 kaikki kiinteistönomistajat hyväksyivät sen. As. Oy Vasara-Salpa on rikosperäisesti päässyt kiinteistönomistajaksi vasta 28.6.1984.
Näissä nähtävillä olleissa kaavaehdotuksissa, eikä myöskään sisäasiainministeriön 30.1.1981 tai korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) lopullisessa 4.1.1982 päätössanoin ”tätä kaikki asianosaiset noudattakoot” antamassa päätöksessä, ei ollut velvoitetta muodostaa viiden omakotikiinteistön tonteista yhtä ainoata tonttia, jolle niiden omistaja yksinään saa rakentaa kerrostalon. Ei. Se oli pelkästään Espoon kiinteistöviraston ja kaupunkimittausyksikön korruptoituneiden virkamiesten ja heidän asuntokeinotteluun perustetun Asunto Oy Vasara-Salpan keskinäinen keksintö, rikos, jolla kunnan vanhat, vakinaiset kiinteistönomistajat petettiin.
Osoitan Teille Pauliine Koskelo vielä kerran todistein miten maanmittauslaitoksen Uudenmaan maanmittaustoimiston työntekijä, joka lain maanmittauslaitoksesta (8.3.1991/505) mukaan on pelkkä virka- tai tuomarinvalaa tekemätäön työntekijä, väärensi maaoikeuden 22.11.2004 antaman tuomion tuomiolausekkeen, joka maaoikeuden kirjaamassa muodossa on tässä lihavoituna:
”Lunastustoimikunnan määräämä kohteenkorvaus korotetaan 149 500 euroon, josta tilan RN:o 4:185 osuus on 16 000 euroa ja tilan RN:o 4:187 133 500 euroa.”
Sen sijaan Petri Lukinin on ”Selitelmässä *)-merkinnällä ilmoittanut, että korjaukset siihen on tehty maaoikeuden tuomion 22.11.2004 (Dnro M03/7574) perusteella. Allekirjoitus Petri Lukin.
Kohdassa ”Korvaus” on tämä maaoikeiden tuomion mukaiseksi ilmoitettu ”korjaus”, jossa rikollisesti korvatuiksi ilmoitetaan tulleen myös rakennukset. Kas näin:
”Kohteenkorvaus maapohjasta ja rakennuksista on 149 500 € sekä vahingonkorvaus muuttokustannuksista 3000 € eli korvaukset yhteensä 152 500 €.”
Tällä ”rakennuksista” lisäyksellä lunastustoimikunnan toimitusinsinööri Petri Lukin harhautti rikollisesti Espoon kiinteistötuomarin 1) poistamaan panttimerkintäoikeuden poistaminen As. Oy Vasara-Salvan omistamalta tilalta; 2) myöntämään lainhuudon tiloihini; 3) sai Espoon kihlakunnanviraston ulosotto-osaston kihlakunnanvoudin uskomaan, että KML 81 §:n säädös on täytetty, että Asunto Oy Vasara-Salpa omistaa myös tilojeni rakennukset ja oikeuttaa häätämään minut ja vaimoni kodistamme sekä takavarikoimaan irtaimen omaisuutemme.
KML 81 §:n säädösta ei noteeranneet velvoittavaksi myöskään lunastustoimikunta, maaoikeus eikä KKO, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta on lain hyväksyessään nimenomaan KKO:lta edellyttänyt ennakkopäätöksia KML:n käytännössä tapahtuvasta soveltamisesta.
81 §: ”Jos rakennuksen sijaintipaikan omistaja vaihtuu, on rakennus määrättävä alueen uuden omistajan lunastettavaksi tai myytävä taikka määrättävä rakennuksen omistajan siirrettäväksi sen mukaan, mikä menettely aiheuttaa pienimmän rakennusmenetyksen tai on muusta syystä tarkoituksenmukaisin.
Määrättäessä rakennus lunastettavaksi tai hyväksyttäessä myytäväksi saa rakennuksen luovuttaja siitä korvauksen sen arvon mukaan, joka rakennuksella oli hänen hallussaan. Rakennuksen lunastushinta määrätään sen arvon mukaan, joka rakennuksella on lunastajan käyttöyksikön osana. Jos lunastushinta tai myyntihinta on pienempi kuin rakennuksen omistajalle maksettava korvaus, on erotus rakennusmenetystä, joka korvataan rakennuksen luovuttajalle.
Määrättäessä rakennus omistajan siirrettäväksi saa tämä siitä siirtokorvauksen, jonka suuruus on rakennuksella sen alkuperäisellä paikalla omistajansa hallussa oleva arvo lisättynä rakennuksen purkamisesta ja puretun materiaalin pois kuljettamisesta aiheutuneilla kustannuksilla sekä vähennettynä purettujen rakennustarvikkeiden käyttöarvolla.”
Helsingin Sanomissa ( 31.10.2009) esitetty väite päti myös meidän asiassamme. KKO:n valitusluvan epääminen meiltä tulkittiin kaikissa jatkoratkaisuissa maaoikeuden ratkaisun hyväksymiseksi. Sitäpaitsi yleissopimuksen ohjeissa määrätään, että 35 §:n 1 kohdan mukaisesti ihmisoikeustuomioistuin voi tutkia valituksen vain jos kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käyty läpi ja että valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa lopulliseksi katsottavasta ratkaisusta. ”Tuomioistuin ei voi tutkia valitusta, joka ei täytä mainittuja muodollisia edellytyksiä.”
Täten Teidän KKO:nne valitusluvan hylkääväkin päätös on 100 €:n pääsymaksu EIT:n valitukselle, jos Teidän epäpätevä Päivi Hirvelänne ei sitä estä.
Tämä ei ollutkaan täydellinen rikos
Tähän asti Asunto Oy Vasara-Salvan rikossuunnitelma on toteutunut. Toteuttamisen tekivät helpoksi Espoon korruptoituneet virkamiehet, mutta niin rahanhimoiset, että eivät viitsineet verrata edes kahta asiakirjaa toisiinsa.
Jopa hovi- että korkeimman oikeuden oikeusneuvokset ovat myös autuaan tietämättömiä maanmittauslaitoksen ja sen henkilöstön muuttuneesta roolista, joka saatiin aikaan lain maanmittauslaitoksesta (8.3.1991/505) avulla, joka tuli voimaan 1. päivänä syyskuuta 2002.
Hallituksen esityksessa (HE 56/2002) maanmittauslaitoksen tehtävät on huimasti muutettu. Nykyiset maanmittausinsinöörit eivät enää ole virkamiehiä. He eivät vanno virka- tai tuomarinvalaa. He ovat tavallista palveluhenkilökuntaa. Rahasta asiakkaita passaavia.
Maanmittauslaitos toimii nykyisin ”nettobudjetointiperiaatteella”. Vähän yli puolet sen toimintamenoista katetaan asiakasrahoitteisena ja muu osa valtion talousarviosta. Mutta olkaa varovaisia. Kiinteistörekisterimerkinnöin he yrittävät saada vallan takaisin itselleen.
Lähtökohtana tässä jutussa on Uudenmaan maanmittaustoimiston lunastustoimikunnan TN 2001-825378 toimitusinsinööriksi määräämän Petri Lukinin kirjoittama lunastustoimikunnan pöytäkirja, jonka päätöksien noudattamisesta oli sovittu jopa OK (1.1.1734/4) 1 luvun 9 §:n uhalla tuomaria vaihtamalla. Toinen varmistus tapahtui valitusosoituksen antamisessa Vantaan käräjäoikeuden maaoikeuteen KHO:n asemesta, joka oli vahvistanut Tuomarila I asemakaavan viimeisenä 22.12.1981 ja jonka määräyksiä Lukin oli omavaltaisesti muuttanut.
Huoletonna Lukin ei myöskään määrännyt pöytäkirjassaan tiloillani olevia rakennuksia korvattaviksi, päin vastoin hän vähensi niiden purkukustannuksina 5000 € maanhinnasta.
Niinpä maaoikeuden pääistunnon 22.11.2004 antama tuomiolauselma on sen mukainen, jota ainoastaan vaatimani 6 prosentin lisärakennusoikeus, jonka käräjätuomari Helena Vihriälä pienensi 3 prosenttiseksi vastoin asemakaavamääräyksiä, kasvatti korvauksia 3000 eurolla vastoin heidän ennakkosuunnitelmaansa. Tuomiolauselmmaksi tuli:
”Lunastustoimikunnan määräämä kohteenkorvaus korotetaan 149 500 euroon, josta tilan RN:o 4:185 osuus on 16 000 euroa ja tilan RN:o 4:187 133 500 euroa.”
Selitelmässään Lukin on *) merkinnällä ilmoittanut, että korjaukset on tehty maaoikeuden tuomion 22.11.2004 (Dnro M03/7574) perusteella. Allekirjoitus Petri Lukin.
Kohdassa ”Korvaus” ovat nämä maaoikeiden tuomion mukaisiksi ilmoitetut korjaukset:
Kohteenkorvaus maapohjasta ja rakennuksista on 149 500 € sekä vahingonkorvaus muuttokustannuksista 3000 € eli korvaukset yhteensä 152 500 €.
Huomasitteko. Selitelmäänsä 2001-825378 Petri Lukin on yrittänyt korjata sen, että hän sairauden johdosta tapahtuneesta poissaolostani lunastustoimikunnan loppukokouksesta 11.11.2003 innostui niin, että he kaksistaan Asunto Oy Vasara-Salpan edustajan, asiakkaansa, kanssa päättivät, että jättävät kiinteistönmuodostamislain 62 §:llä tapahtuvaan lunastusoikeuden myöntämiseen aina liittyvän rakennusten korvaamisen, jos niitä on lunastettavalla tontilla, kokonaan pois.
Jäljennän KmL:n 9 luvun 81 §:n säädöksen myös tähän, sillä sen säädökset jättämättä huomioon ottamatta toimitusinsinööri Petri Lukin on tehnyt anteeksi antamattoman lainrikkomuksen, koska hän toimi tehtävässä, jossa toisen tai toisen osapuolen eduksi toimiminen on rikos, jota ei voi kukaan muuksi väittää.
81 §: ”Jos rakennuksen sijaintipaikan omistaja vaihtuu, on rakennus määrättävä alueen uuden omistajan lunastettavaksi tai myytävä taikka määrättävä rakennuksen omistajan siirrettäväksi sen mukaan, mikä menettely aiheuttaa pienimmän rakennusmenetyksen tai on muusta syystä tarkoituksenmukaisin.
Määrättäessä rakennus lunastettavaksi tai hyväksyttäessä myytäväksi saa rakennuksen luovuttaja siitä korvauksen sen arvon mukaan, joka rakennuksella oli hänen hallussaan. Rakennuksen lunastushinta määrätään sen arvon mukaan, joka rakennuksella on lunastajan käyttöyksikön osana. Jos lunastushinta tai myyntihinta on pienempi kuin rakennuksen omistajalle maksettava korvaus, on erotus rakennusmenetystä, joka korvataan rakennuksen luovuttajalle.
Määrättäessä rakennus omistajan siirrettäväksi saa tämä siitä siirtokorvauksen, jonka suuruus on rakennuksella sen alkuperäisellä paikalla omistajansa hallussa oleva arvo lisättynä rakennuksen purkamisesta ja puretun materiaalin pois kuljettamisesta aiheutuneilla kustannuksilla sekä vähennettynä purettujen rakennustarvikkeiden käyttöarvolla.”
Tähän Asunto Oy Vasara-Salvan unelmat päättyivät myös Sampo Hatusen ohjaksissa 23.2.1987. Silloinkaan minä en pyytänyt rahaa markkaakaan, vaikka minua silloin niin kuin nytkin on syytetty ahneeksi. Enkä anna periksi nytkään. Suomessa täytyy olla koti jokaisella ihmisellä. Minulle on yhdentekevää maksoi se koti mitä tahansa, kun sitä ilman en tule toimeen.
Silloinkin 1967/68 pyysin, että maatani himoitsevat hankkivat tilalle yhtä hyvien liikenneyhteyksien varrelta samansuuruisen tontin, siirtävät taloni ja tavarani sinne. Muuttoajaksi vaadin hotellimajoitusta ja takuurahaa, jos siirrossa jotakin rikkoutuu tai siirto peräti epäonnistuu.
Ei tämä ole reilua, että minusta tehtiin kerrostaloon vuokralainen, joka maksaa vuokraa 841,37 € eli puolet 35 vuotisesta palveluksesta Suomen suurimmassa päivittäin ilmestyvästä sanomalehdestä saamastani eläkkeestäni. Nyt asia on siis tehty paljon vaikeammaksi. Minä en viihdy kerrostalossa, koska minun tarvitsee yhä kirjoittaa öisin.
Odotan silti rauhallisena, minkä vaihtoehdon kauhakuormaajalla kotini purkaneet ja arvokkaat piilukirvein veistetyt, hirret tuhonneet barbaarit valitsevat. Tehkää päätös pian, sillä jokainen odotuspäivä nostaa hintaa.
Jopa hovi- että korkeimman oikeuden oikeusneuvokset ovat myös autuaan tietämättömiä maanmittauslaitoksen ja sen henkilöstön muuttuneesta roolista, joka saatiin aikaan lain maanmittauslaitoksesta (8.3.1991/505) avulla, joka tuli voimaan 1. päivänä syyskuuta 2002.
Hallituksen esityksessa (HE 56/2002) maanmittauslaitoksen tehtävät on huimasti muutettu. Nykyiset maanmittausinsinöörit eivät enää ole virkamiehiä. He eivät vanno virka- tai tuomarinvalaa. He ovat tavallista palveluhenkilökuntaa. Rahasta asiakkaita passaavia.
Maanmittauslaitos toimii nykyisin ”nettobudjetointiperiaatteella”. Vähän yli puolet sen toimintamenoista katetaan asiakasrahoitteisena ja muu osa valtion talousarviosta. Mutta olkaa varovaisia. Kiinteistörekisterimerkinnöin he yrittävät saada vallan takaisin itselleen.
Lähtökohtana tässä jutussa on Uudenmaan maanmittaustoimiston lunastustoimikunnan TN 2001-825378 toimitusinsinööriksi määräämän Petri Lukinin kirjoittama lunastustoimikunnan pöytäkirja, jonka päätöksien noudattamisesta oli sovittu jopa OK (1.1.1734/4) 1 luvun 9 §:n uhalla tuomaria vaihtamalla. Toinen varmistus tapahtui valitusosoituksen antamisessa Vantaan käräjäoikeuden maaoikeuteen KHO:n asemesta, joka oli vahvistanut Tuomarila I asemakaavan viimeisenä 22.12.1981 ja jonka määräyksiä Lukin oli omavaltaisesti muuttanut.
Huoletonna Lukin ei myöskään määrännyt pöytäkirjassaan tiloillani olevia rakennuksia korvattaviksi, päin vastoin hän vähensi niiden purkukustannuksina 5000 € maanhinnasta.
Niinpä maaoikeuden pääistunnon 22.11.2004 antama tuomiolauselma on sen mukainen, jota ainoastaan vaatimani 6 prosentin lisärakennusoikeus, jonka käräjätuomari Helena Vihriälä pienensi 3 prosenttiseksi vastoin asemakaavamääräyksiä, kasvatti korvauksia 3000 eurolla vastoin heidän ennakkosuunnitelmaansa. Tuomiolauselmmaksi tuli:
”Lunastustoimikunnan määräämä kohteenkorvaus korotetaan 149 500 euroon, josta tilan RN:o 4:185 osuus on 16 000 euroa ja tilan RN:o 4:187 133 500 euroa.”
Selitelmässään Lukin on *) merkinnällä ilmoittanut, että korjaukset on tehty maaoikeuden tuomion 22.11.2004 (Dnro M03/7574) perusteella. Allekirjoitus Petri Lukin.
Kohdassa ”Korvaus” ovat nämä maaoikeiden tuomion mukaisiksi ilmoitetut korjaukset:
Kohteenkorvaus maapohjasta ja rakennuksista on 149 500 € sekä vahingonkorvaus muuttokustannuksista 3000 € eli korvaukset yhteensä 152 500 €.
Huomasitteko. Selitelmäänsä 2001-825378 Petri Lukin on yrittänyt korjata sen, että hän sairauden johdosta tapahtuneesta poissaolostani lunastustoimikunnan loppukokouksesta 11.11.2003 innostui niin, että he kaksistaan Asunto Oy Vasara-Salpan edustajan, asiakkaansa, kanssa päättivät, että jättävät kiinteistönmuodostamislain 62 §:llä tapahtuvaan lunastusoikeuden myöntämiseen aina liittyvän rakennusten korvaamisen, jos niitä on lunastettavalla tontilla, kokonaan pois.
Jäljennän KmL:n 9 luvun 81 §:n säädöksen myös tähän, sillä sen säädökset jättämättä huomioon ottamatta toimitusinsinööri Petri Lukin on tehnyt anteeksi antamattoman lainrikkomuksen, koska hän toimi tehtävässä, jossa toisen tai toisen osapuolen eduksi toimiminen on rikos, jota ei voi kukaan muuksi väittää.
81 §: ”Jos rakennuksen sijaintipaikan omistaja vaihtuu, on rakennus määrättävä alueen uuden omistajan lunastettavaksi tai myytävä taikka määrättävä rakennuksen omistajan siirrettäväksi sen mukaan, mikä menettely aiheuttaa pienimmän rakennusmenetyksen tai on muusta syystä tarkoituksenmukaisin.
Määrättäessä rakennus lunastettavaksi tai hyväksyttäessä myytäväksi saa rakennuksen luovuttaja siitä korvauksen sen arvon mukaan, joka rakennuksella oli hänen hallussaan. Rakennuksen lunastushinta määrätään sen arvon mukaan, joka rakennuksella on lunastajan käyttöyksikön osana. Jos lunastushinta tai myyntihinta on pienempi kuin rakennuksen omistajalle maksettava korvaus, on erotus rakennusmenetystä, joka korvataan rakennuksen luovuttajalle.
Määrättäessä rakennus omistajan siirrettäväksi saa tämä siitä siirtokorvauksen, jonka suuruus on rakennuksella sen alkuperäisellä paikalla omistajansa hallussa oleva arvo lisättynä rakennuksen purkamisesta ja puretun materiaalin pois kuljettamisesta aiheutuneilla kustannuksilla sekä vähennettynä purettujen rakennustarvikkeiden käyttöarvolla.”
Tähän Asunto Oy Vasara-Salvan unelmat päättyivät myös Sampo Hatusen ohjaksissa 23.2.1987. Silloinkaan minä en pyytänyt rahaa markkaakaan, vaikka minua silloin niin kuin nytkin on syytetty ahneeksi. Enkä anna periksi nytkään. Suomessa täytyy olla koti jokaisella ihmisellä. Minulle on yhdentekevää maksoi se koti mitä tahansa, kun sitä ilman en tule toimeen.
Silloinkin 1967/68 pyysin, että maatani himoitsevat hankkivat tilalle yhtä hyvien liikenneyhteyksien varrelta samansuuruisen tontin, siirtävät taloni ja tavarani sinne. Muuttoajaksi vaadin hotellimajoitusta ja takuurahaa, jos siirrossa jotakin rikkoutuu tai siirto peräti epäonnistuu.
Ei tämä ole reilua, että minusta tehtiin kerrostaloon vuokralainen, joka maksaa vuokraa 841,37 € eli puolet 35 vuotisesta palveluksesta Suomen suurimmassa päivittäin ilmestyvästä sanomalehdestä saamastani eläkkeestäni. Nyt asia on siis tehty paljon vaikeammaksi. Minä en viihdy kerrostalossa, koska minun tarvitsee yhä kirjoittaa öisin.
Odotan silti rauhallisena, minkä vaihtoehdon kauhakuormaajalla kotini purkaneet ja arvokkaat piilukirvein veistetyt, hirret tuhonneet barbaarit valitsevat. Tehkää päätös pian, sillä jokainen odotuspäivä nostaa hintaa.
Pässimäinen sielunvaellus
NCC Rakennus Oy:n ja sen harjanostajaisporukan messuja lukiessa netti- ja lehtimaailman sivuilta muistuu mieleeni suuret kansanjoukot itseään kuulemaan 1930-luvulla saanut adventistipastori Toivo Seljavaara (s.1902).
Seljavaara nimittäin uskoi vakaasti sielunvaellukseen. Hän liitti usein saarnoihinsa muistelmiaan sielunsa aiemmista olotiloista. Milloin hänen sielunsa eli kedon kukkana, milloin minäkin.
Eräs hänen sielunsa rakkain takautuma oli se, jossa hän oli myötäelänyt teuraaksi Rooman torille viedyssä teuraspässissä, joka alistuneena muun teuraskarjan joukossa odotti julmaa kohtaloaan. Pelastus tapahtui viime hetkessä.
Markkinatori oli juuri sulkeutumassa, kun paikalle saapui eräs tarkkanäköinen ja ammattinsa osaava lampuri. Hän pysähtyi pässin kohdalle. Havaitsi oitis pässin silmissä sellaisen kiillon, joka kieli pässin vanhuudestaan huolimatta olevan erittäin viriili ja todennäköisesti kykenevän astumaan hänen lammastarhansa kiimaiset naaraat. Vaikka kaikki 23 samana päivänä perätysten.
Niinpä hetkeäkään epäröimättä hän osti edullisesti karjakauppiaalta pässin ja talutti sen nuorassa kotitilalleen, jossa valtaisa lauma naaraslampaita määki odottamassa sulhoa...
No se siitä. Palataan tähän päivään. Ilmeisesti myös NCC Rakennus Oy näet uskoo myös sielunvaellukseen, kun se väsymättä väittää, että on omistanut suurimman osan korttelista 40333 jo vuonna 2000. Siis jo ennen syntymäänsä, kun se vasta oli pilke perustajansa silmäkulmassa.
NCC Rakennus Oy on näet ”syntynyt” vasta oikeustoimikelpoiseksi rekisteröidyttyään kaupparekisteriin 01.01.2003. Myös kaikki muutkin sen nimiin kirjatut toiminnot ja rekisteröinnit on merkitty vasta silloin alkaneiksi. Sellaiset rekisteröinnit kuin esimerkiksi ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin, liiketoiminnasta alv-velvolliseksi, yms.
No tietysti voimme sallia sen, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi, jollei yritä sillä vahingoittaa toisia. Suomessa kun on ennen NCC Rakennus Oy tuloa markkinoille merkitty myös maanomistukset maa-, kiinteistö- ja lainhuutorekistereihin, joten maan varastaminen ei ole ollut mahdollista... Jos NCC saa tämän käytännön yhdessä maanmittauslaitoksen kanssa muutetuksi, niin se on jo toinen jutunaihe.
Seljavaara nimittäin uskoi vakaasti sielunvaellukseen. Hän liitti usein saarnoihinsa muistelmiaan sielunsa aiemmista olotiloista. Milloin hänen sielunsa eli kedon kukkana, milloin minäkin.
Eräs hänen sielunsa rakkain takautuma oli se, jossa hän oli myötäelänyt teuraaksi Rooman torille viedyssä teuraspässissä, joka alistuneena muun teuraskarjan joukossa odotti julmaa kohtaloaan. Pelastus tapahtui viime hetkessä.
Markkinatori oli juuri sulkeutumassa, kun paikalle saapui eräs tarkkanäköinen ja ammattinsa osaava lampuri. Hän pysähtyi pässin kohdalle. Havaitsi oitis pässin silmissä sellaisen kiillon, joka kieli pässin vanhuudestaan huolimatta olevan erittäin viriili ja todennäköisesti kykenevän astumaan hänen lammastarhansa kiimaiset naaraat. Vaikka kaikki 23 samana päivänä perätysten.
Niinpä hetkeäkään epäröimättä hän osti edullisesti karjakauppiaalta pässin ja talutti sen nuorassa kotitilalleen, jossa valtaisa lauma naaraslampaita määki odottamassa sulhoa...
No se siitä. Palataan tähän päivään. Ilmeisesti myös NCC Rakennus Oy näet uskoo myös sielunvaellukseen, kun se väsymättä väittää, että on omistanut suurimman osan korttelista 40333 jo vuonna 2000. Siis jo ennen syntymäänsä, kun se vasta oli pilke perustajansa silmäkulmassa.
NCC Rakennus Oy on näet ”syntynyt” vasta oikeustoimikelpoiseksi rekisteröidyttyään kaupparekisteriin 01.01.2003. Myös kaikki muutkin sen nimiin kirjatut toiminnot ja rekisteröinnit on merkitty vasta silloin alkaneiksi. Sellaiset rekisteröinnit kuin esimerkiksi ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin, liiketoiminnasta alv-velvolliseksi, yms.
No tietysti voimme sallia sen, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi, jollei yritä sillä vahingoittaa toisia. Suomessa kun on ennen NCC Rakennus Oy tuloa markkinoille merkitty myös maanomistukset maa-, kiinteistö- ja lainhuutorekistereihin, joten maan varastaminen ei ole ollut mahdollista... Jos NCC saa tämän käytännön yhdessä maanmittauslaitoksen kanssa muutetuksi, niin se on jo toinen jutunaihe.
Todisteet hallussa
Olen pitkään ollut vaiti ja laiminlyönyt tätä blogiani, mutta lupaan parannuksen. Yli kaksivuotinen aineiston keruu veret seisauttavien todisteiden hankkimiseksi on nyt päättynyt. Koirat saavat edelleen meitä haukkua, mutta nyt karavaani lähti liikkeelle...
Jätin 4.11.2008 valtakunnansyyttäjän kehotuksesta oikeuskanslerille 95-sivuisen rikosilmoituksen, jossa nimeän rikolliset. Osoitan heistä jokaisen kohdalla rikoslakipykälin mitä lainvastaista hän on meidän kotimme pakkolunastuksessa, käräjäoikeuden keskeyttämässä häädössä, irtaimen omaisuutemme ryöstössä ja tuhoamisessa, rakennusluvilla rakennettujen rakennusten purkamisessa, puuston ja puutarhan hävittämisessä, terveyteni menetyksessä ja omaishoitajavaimoni vangitsemisessa tehneet. Enää en sääli edes ulkopuolista NCC:tä, joka rahanhimossaan tuppautui saaliinjaolle.
Nyt odotan valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisua levollisena. Olen tehnyt sen mitä ystävät odottivat. Nyt punnitaan toimiiko oikeuslaitos Suomessa oikeudenmukaisesti. Onko perustuslaki presidentin valtaoikeuksien lisäksi myös kansalaisten henkilökohtaisen omaisuuden turva vai pelkkä iltasatu... Voittoa emme pyydä, tahdomme saada vain oman kotimme takaisin...
Tämän pakkolunastuksen historia on monitahoinen. Jo kertaalleen hyväksyttyyn Tuomarila I asemakaavaan hyväksyi näet 18.6.1980 Espoon kaupunginvaltuusto muutoksen, josta päättämässä olivat mm. ex-oikeuskansleri Paavo Nikula, ex-oikeusministeri Leena Luhtanen, ex-maaherra Tuula Linnainmaa, ym. Siis myös erittäin nimekäs entisten vaikuttajien joukko.
Tämänkin kaavamuutoksen Matti Försti hyväksyi, mutta valituksen kaavamuutoksesta tekivät korttelin 40316 maanomistajat ( Johannes Roiha ja Arvo Suomi), joten Espoon kaupunginhallituksen oli alistettava muutos sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.
Vieläkään hyväksymisrumba ei pysähtynyt. Sillä sisäasiainministeriö teki kaavaan rakennuslain 127 §:n 2 momentin nojalla oikaisuluonteisen korjauksen, hylkäsi tehdyn valituksen ja alisti päätöksensä korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi ja päätettäväksi.
Lopullisesti siis Tuomarila I asemakaavan tutki ja hyväksyi KHO 22.12.1981 (Päätöksen n:o 1069/530/81) päätössanoilla: ”Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.”
Nyt alkoi pimitysvaihe ja salailu. KHO:n päätöksen kätkivät Espoon kaupungin virkamiehet, kuin kissa jätöksensä. Sen olemassaoloa ei ole milloinkaan Espoo virkamiesten taholta tunnustettu. Vaikka se oli maanomistajille tärkeä päätös ja merkitsi sitä, että maaoikeudella ei ole oikeutta käsitellä tai muuttaa Tuomarila I asemakaavan määräyksiä.
Röyhkeätä on myös se, että Espoon kaupunki itse ”asianosaisena” ei tyytynyt KHO:n päätökseen, vaan rahasta tai rakkaudesta hulttioon hyväksyi Salpa Oy:n ‒ joka ei omistanut maata neliömetriäkään korttelissamme 40333; eikä ollut koskaan rekisteröitynyt osakeyhtiöksi eli oli oikeustoimikelvoton ‒ tonttijakohakemuksen 8.5.1984 eli vain 2 v. 4 kk 16 päivää KHO:n lopullisesti sinetöimän asemakaavan jälkeen, vaikka asemakaavassa lakimääräisesti ei oltu määrätty tonttijakotoimitusta kortteliin 40333.
Täten Espoon kaupunki petti meidät, käveli ylitse kaupunginvaltuuston ja KHO:n päätöksen.
Ilolla panin tänään myös merkille, että jälleen meitä Förstejä haukkuvat ahneiksi NCC:n ilmaisasunnoissa riemuitsevat parasiitit, kun ovat huumaantuneet onnessaan eivätkä tunne asiaamme. Me nimittäin tarjosimme As. Oy Vasara-Salvalle 1986 tapahtuneessa ensimmäisessä pakkolunastuserässä ilmaiseksi maarekisteritonttejamme, kunhan hankkivat meille yhtä hyvien liikenneyhteyksien varrelta Espoosta tilalle vastaavan suuruisen tontin ja siirtävät sinne kuuden tuuman hirsistä timpratun kotitalomme, joka on huippuasuttava vielä ainakin 300 vuotta eli 250 vuotta kauemmin kuin heidän vuosittain uudelleen korjatut betonibunkkerinsa. Ei kelvannut sekään vaihtoehto. Ollaan siis suut supussa ja odotetaan, minkä ratkaisun oikeuskansleri tekee... Tsau!
Matti Försti:
Espoon kaupunginhallitus ja sen ”hovivirkamiehistö” on suosinut ulkokuntalaisia (Salpa Oy) ja jopa vierasmaalaista (NCC) grynderiä ja miten syrjivästi he ovat kohdelleet meitä Tuomarila I asemakaavan (Espoon keskus) 40. kaupunginosan korttelin 40333 vanhoja Espooseen 1938 kotiutuneita asukkaita, jotka koko työikänsä ovat maksaneet Espoolle veronsa, olleet Espoon kehityksessä mukana ja jopa puolustaneet isä ja poika kotiseutuaan sodissa.
Lähden purkamaan tätä likasta peliä kiinteistöinsinööri Seppo Neuvosen tekemällä tonttijaolla korttelissa 40333, kun ensiksi selvitän Tuomarila I asemakaavan hyväksymisjärjestyksen.
Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi 18.6.1980 jo 4.6.1980 lukkoon lyötyyn Tuomarila I asemakaavaan tehdyn katu- ja liikennealueita sekä asemakaavamääräyksiä ja -merkintöjä koskevan muutoksen. Meille tärkeä muutos paikallistui 40. kaupunginosan kortteleihin 40301 – 40327 ja 40329 – 40334. Siis myös ratkaisevasti kortteliin 40333 ja sen katu-, liikenne- ja asemakaavamerkintöihin.
Tästä muutoksesta tekivät valituksen korttelin 40316 maanomistajat. Siksi kaupunginhallitus joutui kaupunginvaltuuston kaavasta tekemän päätöksen alistamaan sisäasiainministeriön hyväksyttäväksi.
Sisäasiainministeriö teki asemakaavaan rakennuslain 127 §: n 2 momentin nojalla ”oikaisuluonteisen korjauksen” ja alisti päätöksensä edelleen Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hyväksyttäväksi.
Viimeisenä Tuomarila I asemakaavan muutoksen siis tutki 22.12.1981 ja hyväksyi korttelin 40333 kohdalta KHO, joka päätti käsittelykierroksen päätössanoilla: ”Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.”
TUOMARILA I ASEMAKAAVAN MÄÄRÄYKSET
Tässä päätöksessä korttelin numero 40333 ja rakennusoikeus säilyivät entisellään; AK III e = 0.55. Lisäksi kerrosalan ja kerrosluvun lisäksi pysyi oikeus rakentaa myymälä-, kerho- ja lastentarhatiloja enintään 6 % kerrosalasta.
Korttelista ei määrätty muodostettavaksi ainoastaan yhtä tonttia, jolle kerrostalon rakentaminen olisi mahdollista ja sallittua. Ei. Sillä jo AK-merkintä ilmaisee sen, että kortteli on ”kerrostalojen kortteli” (pluraali) eikä yhden kerrostalon (singulaari) kortteli. Rakennusoikeus pysyi entisessä merkityksessä, joka sallii kerrostalojen rakentamisen jokaikisen tontin pinta-alan mukaisena oikeutena.
Tällaisen asemakaavan me korttelin 40333 kiinteistöjen omistajat hyväksyimme, niin kuin asemakaava hyväksytään. Aikanaan näytteillä olleesta asemakaavasta emme siis tehneet valitusta. Lisätoivomuksia kyllä esitimme 1976 suunnitteluvaiheessa, kun se oli sallittua ja jopa toivottua.
TONTTIJAKO
Tonttijako tehdään yleensä ennen asemakaavaa tai määrätään asemakaavassa suoritettavaksi. Tonttijakoa ei määrätty 22.12.1981 KHO:n hyväksymässä Tuomarila I asemakaavassa.
Täten oli erittäin hämmästyttävää saada helmikuussa 2008 tieto siitä, että korttelimme tonttijaon, joka muutti jo sovittuja asemakaavamääräyksiä, onkin teettänyt ja täysin yksinvaltiaasti hyväksynyt Espoon kaupunginhallitus pöytäkirjassaan jo 8.5.1984 §:ssä 44. Se oli yllättävä ”puukonisku selkäämme”. Se usutti grynderien bulvaanit kimppuumme, vaikka niin lunastuslain kuin kiinteistönmuodostamislainkin perusteella lunastusoikeuden voi saada ainoastaan se, joka on omistanut maata po. korttelissa ennen asemakaavan lopullista hyväksymistä. Tätä ehtoa eivät NCC, eikä sen bulvaani V-S täyttänyt.
Silti Espoon kaupunginhallitus ei ole edes pyytänyt anteeksi, vaikka aiheutti minulle terveyteni menetyksen lisäksi koko omaisuuteni tuhoutumisen, joista korvaukseksi en ole saanut ainuttakaan euroa.
Mitätöntäkään lunastuskorvausta, jolla ei voinut ostaa tilalle vastaavaa omakotitaloa, ei varaton bulvaani, Asunto Oy Vasara-Salpa, kyennyt maksamaan. He yrittivät muiluttaa kiinteistöni NCC:lle, jolla samoin ulkopuolisena hyödyntavoittelijana ei ollut pakkolunastusoikeutta.
Lisää halveksivuutta Espoon kh:ta kohtaan aiheutti myös nyt saatu tieto, että tonttijaon hakemuksen teki oikeustoimikelvoton, markkinoilta tavoittamattomiin paennut ”Salpa Oy”, joka kaupparekisteristä saadun tiedon mukaan ei ole milloinkaan rekisteröitynyt osakeyhtiöksi, vaikka käytti nimessään Oy-merkintää. Eikö johtaja Loukoakaan hävetä... Sillä tällaisen puulaakin hakemuksen, joka ei koskaan ole omistanut maata Tuomarila I asemakaavan korttelissa 40333, koki kolme vuotta asemakaavan hyväksymisen jälkeen Espoon kaupunginhallitus hyväksymisen arvoiseksi. ― O tempora, o mores!
MITEN TONTTIJAKO SUORITETTIIN?
Kiinteistöinsinööri Seppo Neuvonen suoritti tonttijaon työhuoneessaan piirustuspöytänsä ääressä. Siihen ei tarvittu maastotutkimusta, eikä paikalla käyntiä. Neuvonen piirsi Kotikunnas RN:o 4:139 tilan alueelle korkeuskäyrien väliin numero ykkösen (1) sekä luvun 7257 m². Näiden kahden numeron lisäämisellä KHO:n hyväksymään Tuomarila I asemakaavakartasta otettuun kopioon tonttijako oli suoritettu. Espoon kaupunginhallitus hyväksyi tämän tonttijaon 8.5.1984. Löi leiman paperiin. Siinä koko toimitus. Lopussa on kopio tästä Espoon kaupunginhallituksen hyväksymästä tuhoisasta tonttijako-asiakirjasta, joka teki gryndereille vuokranmaksajia viidestä kiinteistönomistaja perheestä.
Näitä tilan 4:139 alueelle tehtyjä merkintöjä asiantuntijoille ja maaoikeustuomareille ei tarvitse selittää. Niiden merkitys on itsestään selvä. Naapuritonttien omistajille olisi Espoon kaupunki ollut velvollinen numeroiden merkityksen selvittämään; että korttelista 40333 on näin yksinkertaisella toimenpiteellä muodostettu yksi tontti, ”tontti n:o 1”. Samalla tämän tontin n:o 1 omistaja on saanut oikeuden pakkolunastamisella kaapata Teidän kaikkien muiden korttelin laillisissa jakotoimituksissa erotettujen ja itsenäisiksi maarekisteriin merkittyjen tilat rakennuksineen omistukseensa ja häätää teidät tiehensä. ”Vanhat” tuomioistuimissa laillistetut, laamannien nimikirjoituksin vahvistetut asiakirjat menettivät tällä toimenpiteellä merkityksensä – ne mitätöitiin Uudenmaan maanmittaustoimiston maanmittausinsinöörin ja Vantaan käräjäoikeuden maaoikeuden käräjätuomarin julistamana, emmekä ole saaneet heidän tuomiotaan minkään toisen oikeusistuimen tutkittavaksi.ONKO PERUSTUSLAILLINEN TURVA POISTETTU...
Kuinka tämä on mahdollista... Miten näin ratkaiseva perustarpeisen omaisuuden suojaa loukkaava toimitus, PAKKOLUNASTUS, voidaan kohdistaa velattomiin kiinteistöihin yksinomaan Espoon kaupunginhallituksen teettämänä ja siunaamana, hyödyttämään ulkomaille veronsa maksavaa grynderiä... Eikö Suomen laki suojele oman maansa kansalaisen omistusoikeutta... Ovatko perustuslain 15 §:n kanssa maankäyttölait ristiriitaisia... Katsotaan.
Maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) 11 luku 78 §: ”Rakennuskortteliin kuuluva alue jaetaan asemakaavassa tontteihin, milloin se on maankäytön järjestämiseksi tarpeen (tonttijako). Tonttijako voi olla sitova tai ohjeellinen. Tonttijako on laadittava sitovana, milloin alueen keskeinen sijainti, korttelin rakennustehokkuus tai kiinteistöjärjestelmän selkeys sitä edellyttävät. Tonttijako osoitetaan asemakaavakartalla ja sen sitovuudesta määrätään asemakaavassa.”
KHO:n 22.12.1981 lopullisesti hyväksymän Tuomarila I asemakaavan asemakaavakartassa tai -määräyksissä ei ole osoitettu tonttijaon tarvetta tai tarvetta muuttaa vallitsevia omistussuhteita.
Myös asemakaavapäällikkö Matti Mäkinen on perustellut tonttijaon tarpeettomuutta mm. sillä, että asemakaavaan jätetty ” Tuomarilankuja palvelee ainoastaan po. korttelia. Katu on kaavoitettu yli 50 metrin pituiseksi nimenomaan sen vuoksi, että rikkonaisesta maanomistuksesta johtuen kortteli voitaisiin tarvittaessa jakaa useaksi tontiksi.”
Kortteli olisi siis voitu jakaa vielä useammaksikin tontiksi.
Asemakaavapäällikkö Mäkisen lausunnosta paljastuu myös se Espoon virkamiesten maanomistajilta sekä vuonna 1984 vaihtuneelta kaupunginvaltuustolta salassa pitämä tieto, että Tuomarila I asemakaavan lopullinen hyväksyjä on KHO. Sillä asemakaavapäällikkö Mäkinen on kaavan hyväksymiskulun kirjannut näin: ”Kaupunginvaltuuston hyväksyttyä asemakaavaehdotuksen 18.6.1980 se vahvistettiin sisäasiainministeriössä 30.1.1981. Lainvoiman asemakaava sai 20.12.1981.”
Tosiasiassa Tuomarila I asemakaavan hyväksyi Korkein hallinto-oikeus 22.12.1981 (N:o 1069/50/81), jolloin asemakaava sai myös lainvoiman, koska päätökselle ei annettu enää valitusosoitetta, vaan kaikkien asianosaisten määrättiin tyytymään siihen, myös Espoon kaupungin.
¹) RakA154 §: ”Valmisteltaessa kaavaa tai tonttijakoa, on maanomistajille, joiden etua tai oikeutta kaava tai tonttijako saattaa koskea, varattava siinä määrin kuin tarpeelliseksi katsotaan, tilaisuus joko kirjallisesti tai suullisesti lausua mielipiteensä asiasta.”
Meidän Förstien kiinteistön pakkolunastukseen, häätöön sekä rakennusten purkamiseen kytkeytyy valtava joukko ihmisoikeussopimuksen vastaisia sekä maankäyttö- ja rakennuslain rikkomuksia.
Räikeimmät Suomen lakien rikkomukset kohdistuvat: 1. Suomen perustuslain 15 ja 32 §:iin; 2) kiinteistönmuodostamislain (12.4.1995/554) soveltamiseen takautuvasti 1981 hyväksyttyyn asemakaavaan sekä sen 62 ja 128 §:ien puutteellinen tulkinta. 3) Prosessin johdattaminen väärään tuomioistuimeen, sillä KHO:n lopullisesti hyväksymän Tuomarila I asemakaavan asemakaavamääräysten tulkintamuutoksiin ei Vantaan käräjäoikeuden maaoikeudella eikä Korkeimmalla oikeudella ole valtuuksia. KHO:n hyväksymän asemakaavan käsittely kuuluu aina hallinto-oikeuksille ja muutokset Korkeimmalle hallinto-oikeudelle.
Tässä asian pintaraapaisu. Palataan asiaan mahdollisimman pian ja syvällisemmin psosessiin. Odotamme hovioikeuden ratkaisua niistä laittomuuksista, joihin Espoon kihlakunnan ulosotto-osasto vouteineen syyllistyi, kun uhmaten rikkoi Espoon käräjäoikeuden lainvoimaista keskeytysmääräystä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
